Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ibsen Henrik. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ibsen Henrik. Näytä kaikki tekstit

14. elokuuta 2015

Blogistanian kesälukumaraton VI

Bloggaaja on nyt palannut Lontoon puolelta maailmaa, mutta ennen kuin kirjoittelen matkatunnelmista, perinteinen yhteinen lukumaraton odottaa (viidenteen pyrähdykseen en jaksanut laiskuuttani osallistua). Oksan hyllyltä -blogista näkee osallistujalistan sekä mistä tässä tapahtumassa on oikein kyse. Kaikki aloittelevat vähän eri aikoihin, mutta riittää että lukeminen ajoittuu osittain lauantain puolelle. Itse aloitan klo 00.00, mutta tällä kertaa en esittele kirjapinoa etukäteen. En yksinkertaisesti osannut päättää mitä vaihtoehtoja otan, tai edes sitä osallistunko tiiliskivellä vai ohuemmilla kirjoilla.

Aion kuitenkin nyt haahuilla vielä enemmän kuin ennen ja maistella lukemisiani ihan rauhassa. Jos tuntuu siltä, voin välillä katsoa jakson jostain sarjasta, unohtua syömään maratoneväitä tms. Paljon yli viidensadan sivun en siis usko pääseväni, mutta se ei tietenkään haittaa. Luin matkan aikana ainoastaan lentokoneessa, joten haluan vain omistaa suurimman osan päivästä kirjoille.

Tähän postaukseen päivittelen välillä edistymistäni, ja sen pidemmittä puheitta haluankin nyt toivottaa kanssamaratoonaajille hauskaa ja kirjaisaa vuorokautta!


Klo 2.01
Luettuja sivuja:  92

Luin loppuun Bridget Jonesin päiväkirjan, joka on maannut keskeneräisenä heinäkuun puolestavälistä asti. En vakuuttunut uuvuttavasta itsesäälissä rypemisestä, mutta ajatuksia kuitenkin heräsi sen verran, että kirjoitan siitä poikkeuksellisesti erikseen (yleensä teen maratonkirjoista lyhyet miniarviot). Testaan vielä ennen yöunia Jymyn mansikkajäätelöä ja lueskelen Saariston lapsia, joka on sekin parhaillaan kesken oleva kirja. Palaillaan huomenna!

- - -

Kuuntelin pitkälle yöhön musiikkia, joten herääminen jäi vähän myöhäiseksi. Luin kirjan aamulla loppuun, ja nyt mietin mitä seuraavaksi: näytelmä vai kauhua?

- - -

Klo 15.00
Luettuja sivuja:  186
Saariston lapset (1964) - Astrid Lindgren (kuvittanut Ilon Wikland), 235 s. (94 s.)
Suomentaja:  Laila Järvinen
Osallistuu haasteisiin:  Lastenkirjat ja Kirjallinen retki Pohjoismaissa

Oli väärin murehtia tulevista päivistä. Täytyi nauttia kuluvasta hetkestä, aurinkoisista aamuista kuten tämä. Silloin elämä on yhtämittaista onnea, selitti Melker. Oli suurenmoista mennä pyjamassa suoraan pihalle, tuntea ruoho jalkojensa alla, pistäytyä meressä laiturin luona ja istuutua sitten omin käsin maalaamansa puutarhapöydän ääreen, lukea kirjaa tai lehteä ja juoda aamukahvi lasten soristessa ympärillä - enempää hän ei pyytänyt elämältä.

Melkersonin perhe hankkii kesämökin Saltkråkanin saarelta, mutta Nikkarila tarvitseekin enemmän korjausta kuin luultiin. Saaristolaiskylä ja sen asukkaat kuitenkin lumoavat perheen ja tekemistä riittää. Kirja sisältää enemmänkin tuokiokuvia saaristoelämästä niin joulun aikaan, kesällä ja keväälläkin kuin yhden jatkuvan juonen. Sellaisenaan sitä on ollut mukava lueskella aina silloin tällöin. Saariston lapset on sympaattinen kesäkirja, jossa laineet liplattavat ja ruoho kutittaa jalkojen alla, mutta joka ei ole kuitenkaan liian pehmoinen ja pörröinen, vaan sisältää myös konflikteja. Malin joutuu olemaan perheen varaäiti oikean äidin kuoleman jälkeen, huolehtien sekä pikkusisaruksistaan, taloustöistä, että vähän hupsusta ja avuttomasta isästäänkin. Lapsikuvaus on realistista eikä liikaan nostalgisointiin taipuvaista. Saariston lapset oli itse asiassa ensin tv-sarja, josta Lindgren muokkasi romaanin, mutta tämä ei näy ollenkaan tekstistä, vaan kirja toimii sellaisenaan oikein hyvin.

Klo 19.37
Luettuja sivuja: 314
Hedda Gabler (1890) - Henrik Ibsen, 128 s.
Osallistuu haasteeseen:  Kirjallinen retki Pohjoismaissa

Jälleen Ibsenin parissa. Tällä kertaa näytelmä kertoo Hedda Tesmanista (os. Gabler), joka on naimisissa kirjoihin ja työhön uppoutuneen Jørgenin kanssa. 1800-luvulle sijoittuvaa kotirouvan turhautumista höystettynä menneisyydestä lipuvilla haamuilla. Hedda on siinä mielessä mielenkiintoinen henkilö, että luonteeltaan tämä on melko manipuloiva ja itsekäs, mutta myös hyvin arvaamaton. Koskaan ei tiedä, mihin tai keneen levoton rouva Tesman kiinnittyy. Lähes neuroottinen nainen vaikuttaa kateelliselta ja mustasukkaiselta etenkin entisestä rakastajastaan. Loppu on hyvin äkkinäinen ja sellaisenaan uskollinen Heddan luonteelle, mutta siinä voi nähdä myös kaikuja naisten aseman vaikeudesta. Toisaalta, Heddaa ei painostettu naimisiin ja syyt naimisiinmenolle olivat muutenkin hyvin pinnalliset, joten sympatiat menevät tällä kertaa aviomiehen puolelle. Heddan omat turhautuneisuudesta johtuvat juonittelut myös johtavat traagiseen loppuun, kun paineet kasvavat liian suureksi, joten voikin kysyä oliko Ibsenin tarkoitus luoda Heddasta lukijan säälin vai inhon kohde. Niin kuin Rosmersholmassakin (1886), Hedda Gablerissa eivät juonenkäänteet sinällään vakuuttaneet, mutta Hedda on ensimmäinen Ibsenin näytelmä, jota voisin lähteä katsomaan teatteriin. Produktioita onkin Wikipedian mukaan ollut tasaiseen tahtiin, ja Heddan roolissa ovat olleet mm. Ingrid Bergman ja Cate Blanchett.


Klo 20.48
Luettuja sivuja:  442

Välipalaksi eläintentäyttöasiaa ja matkalta ostettua fudgea. Walter Potter's Curious World of Taxidermy (128 s.) on lyhyellä tekstiesittelyllä varustettu valokuvakirja viktoriaanisella ajalla eläneen eläintentäyttäjän Walter Potterin elämästä ja töistä. Kuvaelmien yksityiskohtaisuutta ei voi kuin ihailla. Tästä tulee myös erikseen arvio, koska haluan esitellä kirjan ja Potterin kunnolla, sekä esitellä sisältöä myös kunnollisin kameralla otetuin valokuvin.

Klo 23.53
Luettuja sivuja:  595

Sain luettua 153 sivua Walter Mosleyn Sinipukuisesta paholaisesta (1990). Veti todella hyvin mukaansa ja muistuttaa ihan oikeita 40-lukulaisia kovaksikeitettyjä dekkareita. Todennäköisesti ahmin loput  kahdeksisenkymmentä sivua vielä ennen nukkumaanmenoa, koska en malta juonen juuri tihennyttyä jättää loppuratkaisua huomiselle.

- - -

Maraton on kuitenkin minun osaltani tällä erää ohi. Rauhallinen tahti osoittautui hyväksi päätökseksi. Sivumäärä on ihan ok ja suurin osa kirjavalinnoista osui nappiin, eikä eväissäkään ollut valittamista. Jossain vaiheessa teen vielä kierroksen muiden osallistujien blogeissa haistellen lisää maratontunnelmaa. Hyvää yötä!

8. heinäkuuta 2015

Rosmersholma - Henrik Ibsen (1886)

Rosmersholm
128 s.
Kroll 
I never knew, till yesterday evening, that it was a case of an apostate man and an "emancipated" woman living together.
Rosmer 
Ah! So then you do not believe in any purity of life among apostates or emancipated folk? You do not believe that they may have the instinct of morality ingrained in their natures?
Kroll 
I have no particular confidence in the kind of morality that is not rooted in the Church's faith.

Ibsenin näytelmät ovat minulle ongelma. Ne eivät ikinä vetoa minuun ihan niin paljon kuin haluaisin, vaikka niissä periaatteessa onkin paljon sellaista minkä perusteella niistä pitäisin - siis teoriassa. Näytelmät ovat tietysti parhaimmillaan silloin kun ohjaaja ja näyttelijät puhaltavat niihin henkeä ja eri produktiot tulkitsevat tietyt kohtaukset eri tavoin. Ibsenin näytelmät eivät kuitenkaan saa haluamaan nähdä niitä edes lavalla.

Rosmersholma ei oikeastaan ole poikkeus, mutta pidin siitä enemmän kuin edellisistä lukemistani. Näytelmän läpi kannetaan Valkoisia Hevosia, menneisyyden haamuja, ja tematiikka vaihtelee politiikasta avioliittoon. Syvyyttä olisin kuitenkin kaivannut lisää eikä dialogikaan ole erityisen mieleenpainuvaa. Ehkä jos näytelmä olisikin keskittynyt vielä enemmän johonkin tiettyyn asiaan ja sitä olisi sitten laajennettu? Neljäs näytös pilasi tunnelman ja edelliset näytökset totaalisesti. Hölmöä, epäuskottavaa ja äkkinäistä. Zolan romaanissa loppuratkaisu varmaan toimisikin, mutta ei valitettavasti Ibsenin käsittelyssä. Melkein kuin se kuuluisi kokonaan johonkin toiseen näytelmään.

Se jossa Ibsen kuitenkin onnistuu on Johannes Rosmersholmin luonnehdinnassa. En ihan tuntenut tämän epätoivoa tai painostavaa menneisyyden läsnäoloa, mutta oli mielenkiintoista seurata Rosmersholmin kamppailua perinteisen kristinuskoisen aristokraattiuden ja liberaalimman sekä mahdollisesti onnellisemman elämäntavan välillä. Rebecca on toinen hyvin kehittyvä henkilöhahmo, joka päätyy sekä sosiaalisen että poliittisen tason katalyytiksi. Hitaasti etenevä tarina paljastaa vähitellen henkilöiden naamioiden takana piilevät salaisuudet ja epävarmuus korvautuu pettymyksellä ja tragedialla. Kunpa lähestulkoon koomista loppua ei olisi olemassakaan.

Osallistuu  haasteeseen:  Kirjallinen retki Pohjoismaissa

7. marraskuuta 2013

Peer Gynt - Henrik Ibsen (1866)

128 s.
Dovren-ukko
Mun sunnuntaihäntäni sulholle vyötä.
Peer Gynt
Pysy irti!  En narriksi teille mä heity!
Dovren-ukko
Älä tytärtäni tuumi, jos ei peräs peity.
Peer Gynt
Tehdä ihminen elukaksi!
Dovren-ukko
Isket harhaan;
sinut teen vain sulhoksi soveliaaksi.
Tulenkeltaisen nauhuksen saat sinä taaksi,
saat kantaa kunniamerkkimme parhaan.

Näytelmän muotoon kirjoitettu eeppinen runo tai eeppisen runon muotoon kirjoitettu näytelmä.  En ole (vielä) lukenut yhtään jättimäistä runoelmaa, mutta yhteys on aika selvä.  Päähenkilö Peer on itsekeskeinen hulivili, joka seikkailee ympäri maapalloa ja yrittää pitää kynsin ja hampain kiinni egoismistaan.  Matkalla tavataan niin peikkoja ja noitia kuin varakkaita herroja ja kauniita neitosiakin.

Asiaa tutkittuani Ibsen ilmeisesti haluaa satirisoida Peerin kautta Norjan ahdasmielistä yhteiskuntaa, mutta koska en tunne yhtään Norjan historiaa, kaikki suuret sekä pienet nyanssit jäivät täysin pimentoon.  En vaikuttunut aikoinaan täysin Nukkekodistakaan, ja nyt sitten tämä.  Tosin en pane hirveästi painoarvoa sille, etten ymmärrä jotain, koska se ei ole kirjoittajan vaan lukijan sivistymättömyyden vika.  Tässä häiritsi lähinnä sekavuus, fragmentaarisuus ja kohtausten jatkuva vaihtuminen.  Sääliksi käy sitä, joka yrittää tämän lavastaa näyttämölle, sillä kohtausten suuren lukumäärän lisäksi ne taitavat olla työläitä rakentaa tapahtumapaikkojen vaihdellessa Marokon autiomaasta peikkokuninkaan hoviin.

Tässä sitä taas nähtiin, miten hankalia näytelmät ovat kun niitä lukee katsomisen sijaan.  Tulee väistämättä sellainen olo, että saako tästä nyt kaikkea irti, tai teenkö tälle oikeutta kun luen tämän kirjallisena.  Toisaalta, eikö parhaimmista näytelmistä voi nauttia myös kirjallisessa muodossa?  Niin minulle ainakin kävi Tennessee Williamsin Kissa kuumalla katolla kanssa.  Ibseniltä kiinnostaisi vielä Hedda Gabler, mutta saa nähdä koska saan aikaiseksi tarttua siihen kun tämäkin oli melkoista pakkopullaa.  Itse vielä valitsin, hah.

* *

Suomentaja:  Otto Manninen
Osallistuu haasteeseen:  1800-luvun kirjat