Blogistanian kesälukumaraton VII:n tunnelmia

Koska tänään aurinko pysytteli lämmöstä huolimatta suurimmaksi osaksi pilvien takana ja olen muutaman viime päivän hyppinyt koko ajan paikasta toiseen, vietin aikaa omalla parvekkeella. Hyvät eväät ja hyvät lukemiset, niin mikäs siinä.

Maratonilla...

...luin iltamyöhään Salaista puutarhaa ja ympärillä kaupunki alkoi vähitellen hiljentyä.

...siirryin sisälle, kun edes paksu villatakki ei enää lämmittänyt, ja ennen nukkumaanmenoa edistyin klassikkohaasteen David Copperfieldissä kolmen luvun verran (sivumäärä tarkistettu omasta kovakantisesta painoksestani). Yleensä ajatukseni harhailevat äänikirjoja kuunnellessa, mutta päätin kokeilla Audiblea ilmaisen kokeilujakson verran (asensin ilmaisen sovelluksen puhelimeeni, mutta tietokoneellekin saa omansa) ja hankin tästä saadulla krediitillä Dickensin romaanin Richard Armitagen lukemana. Hienoa eläytymistä ja selkeää lausuntaa jälleen kerran.

...heräsin pilviseen sunnuntaihin ja lukaisin omenamehun ja Kansainvälisiltä markkinoilta ostamani juustorinkelin seurana Sherlock Holmesin muistelmista 'The Stock-Broker's Clerk' -novellin. Kokoelma muuten edistyy todella hitaasti, mutta parempi näin, etten paahda vain menemään, niin että suurin osa tarinoista sulautuu yhteen.

...sain luettua Salaisen puutarhan loppuun. On ansainnut klassikkoasemansa.

...olin laiska ja hain eväät Arnoldsista. Syödessäni bagelia tunnelmoin pitkästä aikaa synkän Fatale-sarjakuvan kanssa ja ihailin taas Sean Phillipsin piirrosjälkeä. Tarinaan en ole oikein vielä syttynyt, mutta vielä on kolme osaa jäljellä.

...herkuttelin donitsilla ja ihmettelin, miksen ole ennen lukenut Wonder Woman -sarjakuvia. Luin siis All-Star Comics -lehden kahdeksannen numeron, jossa oli järjettömän kömpelöiden supersankareiden jälkeen lyhyt tarina siitä, miten Wonder Woman päätyi Yhdysvaltoihin. Sen jälkeen oli hyvä siirtyä Sensation Comics -lehden ensimmäiseen numeroon, jossa Wonder Womanin tarina jatkuu suoraan siitä, mihin se jäi. Luin myös muiden hahmojen tarinat, mutta niistäkään ei oikein jäänyt käteen hirveästi.

Näin, ensimmäinen maraton on nyt siis ohi. Tavoitteeni täyttyivät, eli keskityin kunnolla lukemiseen. Raportoinnissa kun kuluu yllättävän paljon aikaa, joten aion jatkaa tällä tyylillä myös tulevaisuudessa, eli somessa ja muissa blogeissa kiertelyä vasta oman urakan jälkeen. Ennen olen kirjoittanut lyhyet miniarviot luetuista, mutta tästä lähin kirjoitan kaikista kunnolliset erilliset postaukset (paitsi esim. Fatalesta kirjoitan vasta sitten, kun olen lukenut kaikki osat). Vielä en osaa sanoa, ehdinkö osallistua myös kahteen muuhun maratoniin, mutta aion kuitenkin vähintään seurata muiden lukemisia.

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Luetut kirjat:
Salainen puutarha (1911) - Frances Hodgson Burnett (240 s.)
All-Star Comics #8 (1941) - William Moulton Marston ja H. G. Peter (76 s.)
Sensation Comics #1 (1942) - William Moulton Marston ja H. G. Peter (64 s.)
Fatale, Book Two: The Devil's Business (2013) - Ed Brubaker ja Sean Phillips (136 s.)

Osittain luetut:
David Copperfield (1850) (52 s.)
Sherlock Holmesin muistelmat (1893) (27 s.)

Yhteensä: 595 s.

Blogistanian kesälukumaraton VII

Pitkästä aikaa lukumaratonia! Itselleni tämä on nyt seitsemäs kerta, mutta blogistaniassa niitä on ollut useampia (lukumaraton-tunnisteen alta voi kurkata edellisten lukusatoa). Tällä viikolla tuli pitkästä aikaa sellainen olo, että olisipa taas kiva lähteä tähän hommaan, ja ainakin ensimmäinen maraton osui kivaan saumaan. Jos mietityttää mikä on lukumaraton, Hannan kirjokansi -blogista voi lukea lisää. Tulossa on vielä kaksi muuta tilaisuutta lähteä kokeilemaan, joten rohkeasti vain mukaan, vaikka blogia ei olisikaan! Monet myös tunnelmoivat sometileillään, eli saa myös vain jäädä seurailemaan ja kommentoimaan.

Vaihdan kuitenkin tällä kertaa vähän osallistumistapaani, eli tämän lähtölaukauspostauksen jälkeen keskityn ainoastaan lukemiseen ja tunnelmointiin, ja vasta maratonin päätyttyä kirjoitan kuvilla höystetyn tunnelmapostauksen saavutettuine sivumäärineen. Otan myös rauhallisemmin kuin yleensä, eli suunnitelmissa on lueskella Frances Hodgson Burnettin Salaista puutarhaa (1911) ja sen lisäksi ehkä joitain sarjakuvia koneelta. Sivumäärät eivät siis tule olemaan huikeita, mutta pääasia on, että saan viettää rauhallisen ja katkeamattoman lukemiselle pyhitetyn vuorokauden.

Miten sitten vietättekin maratonia, toivotan hauskoja lukuhetkiä!

Aloitan klo 19.30, eli nähdään huomenillalla!

Blogistanian kesälukumaraton VI

Bloggaaja on nyt palannut Lontoon puolelta maailmaa, mutta ennen kuin kirjoittelen matkatunnelmista, perinteinen yhteinen lukumaraton odottaa (viidenteen pyrähdykseen en jaksanut laiskuuttani osallistua). Oksan hyllyltä -blogista näkee osallistujalistan sekä mistä tässä tapahtumassa on oikein kyse. Kaikki aloittelevat vähän eri aikoihin, mutta riittää että lukeminen ajoittuu osittain lauantain puolelle. Itse aloitan klo 00.00, mutta tällä kertaa en esittele kirjapinoa etukäteen. En yksinkertaisesti osannut päättää mitä vaihtoehtoja otan, tai edes sitä osallistunko tiiliskivellä vai ohuemmilla kirjoilla.

Aion kuitenkin nyt haahuilla vielä enemmän kuin ennen ja maistella lukemisiani ihan rauhassa. Jos tuntuu siltä, voin välillä katsoa jakson jostain sarjasta, unohtua syömään maratoneväitä tms. Paljon yli viidensadan sivun en siis usko pääseväni, mutta se ei tietenkään haittaa. Luin matkan aikana ainoastaan lentokoneessa, joten haluan vain omistaa suurimman osan päivästä kirjoille.

Tähän postaukseen päivittelen välillä edistymistäni, ja sen pidemmittä puheitta haluankin nyt toivottaa kanssamaratoonaajille hauskaa ja kirjaisaa vuorokautta!

Klo 2.01
Luettuja sivuja:  92

Luin loppuun Bridget Jonesin päiväkirjan, joka on maannut keskeneräisenä heinäkuun puolestavälistä asti. En vakuuttunut uuvuttavasta itsesäälissä rypemisestä, mutta ajatuksia kuitenkin heräsi sen verran, että kirjoitan siitä poikkeuksellisesti erikseen (yleensä teen maratonkirjoista lyhyet miniarviot). Testaan vielä ennen yöunia Jymyn mansikkajäätelöä ja lueskelen Saariston lapsia, joka on sekin parhaillaan kesken oleva kirja. Palaillaan huomenna!

- - -

Kuuntelin pitkälle yöhön musiikkia, joten herääminen jäi vähän myöhäiseksi. Luin kirjan aamulla loppuun, ja nyt mietin mitä seuraavaksi: näytelmä vai kauhua?

- - -

Klo 15.00
Luettuja sivuja:  186
Saariston lapset (1964) - Astrid Lindgren (kuvittanut Ilon Wikland), 235 s. (94 s.)
Suomentaja:  Laila Järvinen
Osallistuu haasteisiin:  Lastenkirjat ja Kirjallinen retki Pohjoismaissa

Oli väärin murehtia tulevista päivistä. Täytyi nauttia kuluvasta hetkestä, aurinkoisista aamuista kuten tämä. Silloin elämä on yhtämittaista onnea, selitti Melker. Oli suurenmoista mennä pyjamassa suoraan pihalle, tuntea ruoho jalkojensa alla, pistäytyä meressä laiturin luona ja istuutua sitten omin käsin maalaamansa puutarhapöydän ääreen, lukea kirjaa tai lehteä ja juoda aamukahvi lasten soristessa ympärillä - enempää hän ei pyytänyt elämältä.

Melkersonin perhe hankkii kesämökin Saltkråkanin saarelta, mutta Nikkarila tarvitseekin enemmän korjausta kuin luultiin. Saaristolaiskylä ja sen asukkaat kuitenkin lumoavat perheen ja tekemistä riittää. Kirja sisältää enemmänkin tuokiokuvia saaristoelämästä niin joulun aikaan, kesällä ja keväälläkin kuin yhden jatkuvan juonen. Sellaisenaan sitä on ollut mukava lueskella aina silloin tällöin. Saariston lapset on sympaattinen kesäkirja, jossa laineet liplattavat ja ruoho kutittaa jalkojen alla, mutta joka ei ole kuitenkaan liian pehmoinen ja pörröinen, vaan sisältää myös konflikteja. Malin joutuu olemaan perheen varaäiti oikean äidin kuoleman jälkeen, huolehtien sekä pikkusisaruksistaan, taloustöistä, että vähän hupsusta ja avuttomasta isästäänkin. Lapsikuvaus on realistista eikä liikaan nostalgisointiin taipuvaista. Saariston lapset oli itse asiassa ensin tv-sarja, josta Lindgren muokkasi romaanin, mutta tämä ei näy ollenkaan tekstistä, vaan kirja toimii sellaisenaan oikein hyvin.

Klo 19.37
Luettuja sivuja: 314
Hedda Gabler (1890) - Henrik Ibsen, 128 s.
Osallistuu haasteeseen:  Kirjallinen retki Pohjoismaissa

Jälleen Ibsenin parissa. Tällä kertaa näytelmä kertoo Hedda Tesmanista (os. Gabler), joka on naimisissa kirjoihin ja työhön uppoutuneen Jørgenin kanssa. 1800-luvulle sijoittuvaa kotirouvan turhautumista höystettynä menneisyydestä lipuvilla haamuilla. Hedda on siinä mielessä mielenkiintoinen henkilö, että luonteeltaan tämä on melko manipuloiva ja itsekäs, mutta myös hyvin arvaamaton. Koskaan ei tiedä, mihin tai keneen levoton rouva Tesman kiinnittyy. Lähes neuroottinen nainen vaikuttaa kateelliselta ja mustasukkaiselta etenkin entisestä rakastajastaan. Loppu on hyvin äkkinäinen ja sellaisenaan uskollinen Heddan luonteelle, mutta siinä voi nähdä myös kaikuja naisten aseman vaikeudesta. Toisaalta, Heddaa ei painostettu naimisiin ja syyt naimisiinmenolle olivat muutenkin hyvin pinnalliset, joten sympatiat menevät tällä kertaa aviomiehen puolelle. Heddan omat turhautuneisuudesta johtuvat juonittelut myös johtavat traagiseen loppuun, kun paineet kasvavat liian suureksi, joten voikin kysyä oliko Ibsenin tarkoitus luoda Heddasta lukijan säälin vai inhon kohde. Niin kuin Rosmersholmassakin (1886), Hedda Gablerissa eivät juonenkäänteet sinällään vakuuttaneet, mutta Hedda on ensimmäinen Ibsenin näytelmä, jota voisin lähteä katsomaan teatteriin. Produktioita onkin Wikipedian mukaan ollut tasaiseen tahtiin, ja Heddan roolissa ovat olleet mm. Ingrid Bergman ja Cate Blanchett.

Klo 20.48
Luettuja sivuja:  442

Välipalaksi eläintentäyttöasiaa ja matkalta ostettua fudgea. Walter Potter's Curious World of Taxidermy (128 s.) on lyhyellä tekstiesittelyllä varustettu valokuvakirja viktoriaanisella ajalla eläneen eläintentäyttäjän Walter Potterin elämästä ja töistä. Kuvaelmien yksityiskohtaisuutta ei voi kuin ihailla. Tästä tulee myös erikseen arvio, koska haluan esitellä kirjan ja Potterin kunnolla, sekä esitellä sisältöä myös kunnollisin kameralla otetuin valokuvin.

Klo 23.53
Luettuja sivuja:  595

Sain luettua 153 sivua Walter Mosleyn Sinipukuisesta paholaisesta (1990). Veti todella hyvin mukaansa ja muistuttaa ihan oikeita 40-lukulaisia kovaksikeitettyjä dekkareita. Todennäköisesti ahmin loput  kahdeksisenkymmentä sivua vielä ennen nukkumaanmenoa, koska en malta juonen juuri tihennyttyä jättää loppuratkaisua huomiselle.

- - -

Maraton on kuitenkin minun osaltani tällä erää ohi. Rauhallinen tahti osoittautui hyväksi päätökseksi. Sivumäärä on ihan ok ja suurin osa kirjavalinnoista osui nappiin, eikä eväissäkään ollut valittamista. Jossain vaiheessa teen vielä kierroksen muiden osallistujien blogeissa haistellen lisää maratontunnelmaa. Hyvää yötä!

Blogistanian kesälukumaraton IV

Jaha, se olisi sitten jo aika seuraavan maratonin!  Harmi kun sää ei ole ihan niin lämmin kuin voisi olla, mutta kaipa tuolla parvekkeella voi silti neuletakki päällä lukea, joten kirjapino ja eväät kainaloon!  Kyllä ne kunnon helteet varmaankin sieltä takaisin tulevat.  Saa sitten taas maata pannukakkuna puistossa ja ahmia jäätelöä (jaa mikä bikinikunto, bikinit vain päälle niin siinä sitä ollaan kunnossa).

Kuvassa näkyy tämänkertainen kirjapinoni, jossa on paljon erilaisia tunnelmia aina mustasta huumorista muumeihin ja taruolennoista vanhan ajan Lontooseen asti, joten kyllästymistä ei ainakaan tule tapahtumaan.  Mukana on myös Aron ja Bradburyn novellivalikoimat, jos tekee mieli lukaista välillä joku vähän lyhyempi tarina.

Aloitan maratonin klo 14 ja lopettelen huomenissa samoihin aikoihin.  Onnea myös muille osallistujille (Lukutoukan ruokalista -blogista löytyy osoitteet, joissa lisää tunnelmia)!

Klo 17.07
Muumilaakson marraskuu (Muumit #9) (1970) - Tove Jansson, 161 s.

Pisteet:  * * * *   Suomentaja:  Kaarina Helakisa

Osallistuu haasteeseen:  Lastenkirjat

Tämä on muumikirjoista ehkä se kaikkein erikoisin, sillä muumiperhe on poissa majakkasaarella ja tarina keskittyy ainoastaan Hemuliin, Vilijonkkaan, Tuhtoon, Ruttuvaariin ja Nuuskamuikkuseen.  Olen aina pitänyt syksyä melankolisena vuodenaikana ja Jansson tavoittaa sen tunnelman hyvin.  Muumiperheen poissaolo tuo lisää haikeutta, vaikka he ovatkin laakson asukkien mielessä koko ajan.  Muumitalo vaikuttaa tyhjältä, vaikka kirjan hahmot asuvatkin siellä.  Tarina päättyy odotukseen, mutta samalla loppu on myös surullinen, koska kirja on viimeinen muumikirja ja muumeille pitää näin ollen jättää hyvästit (ainakin kirjamuotoisena).  Tosin tämän kohdalla poikkesin järjestyksestä ja jätän Muumipappa ja meri -kirjan viimeiseksi, koska oletan pitäväni siitä meriteeman vuoksi kaikkein eniten.  Joka tapauksessa, maratonini ensimmäinen kirja päättyi kurkkua kuristavaan haikeuteen, joten ehkä jatkan jollain kevyemmällä.

Klo 19.26
Luettuja sivuja:  262
Rakas vanha kirja (1970) - Helene Hanff, 101 s.
Pisteet:  * * *  Suomentaja:  Anneli Tarkila

"Olen järjestänyt niin, että pääsiäispupu tuo teille Munan.  Kun se saapuu perille, se huomaakin, että te olette kuolleet toimettomuuteen."

Kirjeenvaihtoa kirjatilausten puitteissa amerikkalaisen Hanffin ja lontoolaisen Marks & Companyn työntekijöiden välillä.  Hanff on piristävän kipakka ja hauska, mutta en kuitenkaan saanut kirjeistä irti niin paljon kuin odotin.  Viihdyttäviähän nämä olivat, ja jossain mielessä myös koskettavia miten henkilökohtainen suhde osapuolten välillä on, vaikka nämä eivät pääsekään koskaan tapaamaan toisiaan.  Odotin ehkä kuitenkin enemmän asiaa kirjoista (muutakin kuin tilauspyyntöjä)  ja näkemyksiä elämästä eri mantereilla.  Rakkaus vanhoihin kirjoihin kuitenkin välittyy, ja sen ansiosta tämä oli loppupeleissä ihan lukemisen arvoinen.

Klo 22.47
Luettuja sivuja:  403
Himokone: välähdyksiä pimeässä (2012) - Tuuve Aro, 141 s.
Pisteet:  * * *

Novellikokoelmissa on usein epätasaisuusongelma eikä tämäkään siltä välty.  Heikoimmat lenkit sijoittuvat alkupuolelle, josta etenkään avausnovelli Alien ei vakuuttanut.  Buñuelin elokuvakin olisi antanut eväitä vaikka mihin, mutta Andalusialainen koira oli valitettavasti ohut ja mitäänsanomaton.  Full Metal Jacketin sijoittaminen partioleirille sijoittaa sen taas kokoelman toiseen ääripäähän, eli nokkeluutta sekä hauskuutta samassa paketissa.  Suosikikseni ylsi Invasion of the Body Snatchers, joka on rakennettu loistavasti ja jonka parodiointi lähentelee jo huikeaa.  Katjan vastenmielinen omahyväisyys oli aivan omaa luokkaansa, ja tunnelma vaihteli ahdistavasta absurdiin.  Elokuvien tunteminen ainakin pintapuolisesti synopsistasolla auttaa syventämään teemojen ymmärtämistä, mutta kyllä kokoelma sopii varmasti niillekin, jotka eivät leffahulluja ole.  Absurdien juonenkäänteiden ja mustan huumorin arvostamista voidaan tosin ajoittain tarvita.

- - -

Aloitan seuraavaksi lukemaan Bradburyn novellikokoelmaa, mutta raportoin siitä vasta aamulla.  Laitan nyt koneen kiinni ja siirryn lukemaan peiton alle, öitä!

- - -
En jaksanut avata konetta heti herättyäni, joten seuraava kirja on ollut jo jonkin aikaa luvussa ja alla oleva kellonaika on vain arvio.
- - -

Klo 9.30
Luettuja sivuja:  642
The Illustrated Man (1952) - Ray Bradbury, 239 s.
Pisteet:  * * *

Paha saapuu portin taa on ennestään tuttu Bradburylta, mutta ei tämäkään oikein säväyttänyt sen kummemmin.  Ihan kiva novellikokoelma, mutta siinä se.  Novellien aiheet lähtevät liikkeelle kehyskertomuksesta, jossa kertoja tapaa tatuoidun miehen, jonka tatuoinnit liikkuvat ja paljastavat lopulta jotain myös miehen tapaamista ihmisistä.  Kehyskertomus vaikuttaa vähän turhalta ratkaisulta, enkä oikein näe mitä lisäarvoa tatuointiaihe tuo tarinoille.  Yhtä hyvin joku satunnainen tyyppi voisi kertoa tarinat, tai sitten kokoelman olisi voinut jättää ihan ilman kehyskertomustakin.  Novelleissa sinänsä oli ihan hyvät ideat, mutta ne eivät nousseet kuitenkaan lopulta kivaa tarinaa ylempiin sfääreihin, toisin kuin Aron kokoelman parhaimmisto.  Eikä Bradburyn kirjoitustyylikään ole näin englanniksi luettuna mitenkään kovin erikoista.

Klo 11.50
Luettuja sivuja:  919
Kuvitteellisten olentojen kirja (1957) - Jorge Luis Borges, 277 s.
Pisteet:  * * *  Suomentaja:  Sari Selander

Rakastan mytologisia olentoja, joten tämä valikoitui luettavaksi ihan vain aiheensa perusteella.  Borges on kehuttu kirjailija, mutta tämä ei ehkä ole se kaikkein parhain teos jos haluaa tutustua Borgesin tuotantoon (ainakin muiden arvioiden perusteella tämä ei ole sitä kaikkein tyypillisintä Borgesia, mutta en voi vahvistaa koska kirja on tosiaan ensimmäiseni).  Listaus erilaisista olennoista on mielenkiintoinen, mutta olen melko varma että muutkin samantyyppiset "bestiaryt" ovat yhtä antoisia lukukokemuksia.  En siis vielä tiedä, tarjoaako kokoelma jotain uutta tämäntyyppisiin listoihin, mutta monipuolisia Borgesin valinnat ainakin olivat, koska olentokuvaukset käsittävät laajasti eri maiden mytologioita ja uskomuksia.

- - -
Näin, laitan nyt omalta osaltani maratonin pakettiin, vaikka aikaa jäi vielä parisen tuntia.  Haluan jättää suosiolla Mustat kalat ja Taputtavat pikku kätöset muulle ajalle, koska en saa luettua kumpaakaan enää kokonaan.  Mielenkiintoisilta kyllä vaikuttavat, joten niistä kuullaan blogissa sitten myöhemmin.

Lähden tämän päivän aikana kierrokselle teidän muiden osallistujien blogeihin, toivottavasti nautitte yhtä paljon kirjoihin keskittymisestä kuin minä :)

Blogistanian kesälukumaraton III

On taas aika kesäisen yhteislukumaratonin.  Säännöt ja osallistujat voi tarkistaa Annamin blogista, mutta tarkoituksena on kuitenkin lukea rennosti sen verran kuin ehtii ja kykenee, joten kilpailu tämä ei missään nimessä ole.  Minä tartun kirjaan klo 00.00 iltapalan ja yhden The Sopranos -jakson jälkeen, ja päivitän tähän postaukseen edistymistäni.  Kuvassa on kirjapino, josta valitsen luettavaa puhtaasti fiiliksen mukaan.  Niin kuin varmasti huomasitte, maratonini on hieman erilainen kuin ennen, koska teemana on lastenkirjallisuus.  Halusin ottaa tällä kertaa vähän rennommin ja uppoutua yksinkertaisiin tarinoihin, joten päätin sitten ryövätä kirjaston lastenosaston.  Oikealla puolella on vielä lukemattomat Muumi-kirjat, jotka tulen joka tapauksessa lukemaan tämän kesän aikana.  Stephen Kingin Ihmissuden vuosi ja irlantilaiset kummitustarinat ovat lähinnä varalla jos haluankin yhtäkkiä vaihtelua ja kyllästyn teemalukemiseen.

Aiempaa maratonsatoa voi lueskella täältä.
Tsemppiä ja lukuiloa kaikille!

Klo 03.00

Desperon taru (2003) - Kate DiCamillo (kuvittanut Timothy Basil Ering), 259 s.

Pisteet:  * * * *  Suomentaja:  Pirkko Biström

Suloinen tarina pienikokoisesta, suurikorvaisesta ja sairaalloisesta Despero-hiirestä, joka on pettymys vanhemmilleen, mutta löytää lopulta rohkeutensa rakastuttuaan tarinoihin ja prinsessa Papuun.  Tarinat tuovat Desperon elämään kauneutta ja valoa, ja valo on kallisarvoista, koska maailma on pimeä.  Kuvitus sopii kokonaistunnelmaan ja sitoo tarinan perinteisiin satuihin.  Rottakohtaukset vaikuttavat aika hurjilta ja varmaan ymmärrettävästi pelottavat kaikkein pienimpiä, mutta en epäile etteivätkö ainakin jotkut lapset pystyisi myös käsittelemään tämän esiin ottamia teemoja:  vanhempien hylkäys, kaltoinkohtelu, ennakkoluulot, anteeksianto jne.  Vaikeitakin asioita on hyvä ottaa esiin lastenkirjoissa, eikä ylisuojella lapsia kaikelta pahalta.  Kaiken kaikkiaan tämä taitaa olla niitä lastenkirjoja, jotka herättävät keskustelua elämästä yleensä.  Jokainen ansaitsee rakkautta ja tulla hyväksytyksi omana itsenään.

- - -
Näin, hyvä alku lähtöviivalla.  Nyt nukkumaan ja aamulla jatketaan, öitä!
- - -
Tuli nukuttua vähän liian pitkään ja lukeminenkin käynnistyi vähän hitaasti.
- - -

Klo 14.39
Luettuja sivuja:  412
Maija Poppanen (1934) - P. L. Travers (kuvittanut Mary Shepard), 153 s.
Pisteet:  * * *  Suomentaja:  Marikki Makkonen
Osallistuu haasteeseen:  Lastenkirjat

Kirsikkatiellä, 1930-luvun Lontoossa, alkaa tapahtua kun Maija Poppanen lentää sateenvarjollaan Banksien perheen elämään.  Maija hoitaa lapsia jämäkällä otteella ja on turhamaisen lisäksi äkkipikainen.  Kireästä nutturasta huolimatta lasten arki  muuttuu uuden lastenhoitajan ansiosta taianomaisemmaksi, hauskemmaksi ja ihanan omituiseksi.  Arvostin eniten sitä, että Travers jättää Maijan mysteeriksi, joka tulee ja lähtee tuulen suunnan mukaan.  Maija on myös todella inhimillinen, joka selvästi haluaa opettaa lapsille maailman menoa ja pitää lapset suojeluksessaan vaarallisemmissa tilanteissa.  Vaikka en nyt ihan rakastunut tähän, niin mielenkiintoinen kirja joka tapauksessa.  Piparkakkukohtaus oli ehdoton lemppari.

Klo 17.54
Luettuja sivuja:  544
Vaarallinen juhannus (Muumit #5) (1954) - Tove Jansson, 132 s.
Pisteet:  * * *  Suomentaja:  Laila Järvinen
Osallistuu haasteeseen:  Lastenkirjat

Muumilaaksossa asiat menevät päälaelleen, kun tulee tulva ja muumiperhe joutuu pakenemaan kodistaan.  Pidin aikoinaan tv-sarjassa todella paljon tässä kirjassa kuvatuista tapahtumista:  teatterin taiasta, yleisön saapumisesta veneillä, Nuuskamuikkusen edesottamuksista puistossa ja surullisen Vilijaanan tapaamisesta Muumipeikon ja Niiskuneidin kanssa.  Punaisena lankana kulkee erilaiset naamiot:  näytelmässä saa kokeilla erilaisia rooleja, Nuuskamuikkunen joutuu yhtäkkiä huolehtimaan lapsikatraasta ja esittämään perheenisää (vaikka se on selvästi epämukavaa) ja Muumipeikkoa sekä Niiskuneitiä luullaan rikollisiksi.  Tämä vaikuttaa myös olevan tähän mennessä hauskin lukemistani Muumeista.  Esimerkiksi Pikku Myyn tapa maalailla piruja seinille hihitytti useasti, ja Nuuskamuikkusen uhkaus hypätä järveen kun lapset saivat hermon kireälle sai naurahtamaan ääneen.  Olin myös havaitsevinani jonkinlaista kontrastia Mymmelin tyttären tiukoissa ja muumiperheen sallivammissa kasvatustavoissa.  Positiivisuutta kehiin!

- - -
Nyt alkaa vähän puutua.  Tähän väliin tarvitaan siis Stephen Kingiä herättäjäksi!
- - -

Klo 20.40
Luettuja sivuja:  671
Ihmissuden vuosi (1983) - Stephen King (kuvittanut Berni Wrightson), 127 s.
Pisteet:  * * *  Suomentaja:  Annika Eräpuro

Tarker's Millsin pikkukaupungissa riehuu ihmissusi.  Veriteot lisääntyvät, mutta harva uskoo oikeasti kyse olevan ihmissudesta eikä asiaa tunnuta hirveästi edes tutkivan.  Pyörätuolissa istuvalla Marty Coslaw'lla on merkittävä rooli.  Aika perusihmissusitarina, josta King ei tunnu saavan mitään uutta irti, vaikka henkilöt ovatkin tuttuun tapaan kingmäisiä.  Amerikkalainen pikkukaupunki näyttää toimivan todella monessa romaanissa, ja niin myös tässä.  Kingin käsittelyssä kaupungissa on tosin sitä tiettyä tunnelmaa, johon palaan aina kerta toisensa jälkeen.  Viihdyttävä välipala siis, vaikka mitään erikoista ei kannata odottaakaan ja ihmissuden henkilöllisyydenkin arvaa jo alkumetreillä.

- - -
Taikatalvesta pystyin lukemaan vain 15 sivua, sitten ympäristön häiriötekijät alkoivat verottaa keskittymiskykyä.  Lasken sivumäärän maratonin saldoon, mutta jätän loput kirjasta mieluummin sellaiselle ajalle kun saan lukea rauhassa.
- - -

Klo 23.24
Luettuja sivuja:  908
Maija Poppanen tulee takaisin (1935) - P. L. Travers (kuvittanut Mary Shepard), 222 s.
Pisteet:  * * *  Suomentaja:  Marikki Makkonen

Maija Poppanen saapuu takaisin lasten elämään leijan lennättämänä ja Kirsikkatiellä maagiset tapahtumat seuraavat taas toistaan.  Sama idea kuin edellisessä ja hauskoja juttuja tässäkin, mutta jos näitä lukisi yhtään enempää putkessa, niin samankaltainen rakenne ja toisteisuus häiritsisi vielä enemmän (esimerkiksi Janen huono päivä vertautuu Michaelin huonoon päivään ensimmäisessä osassa, ja Maija Poppanen kieltäytyy aina muistamasta tapahtumia).  Maija Poppasta ei onneksi vieläkään selitetä, koska liiallinen selittäminen veisi tarinan viehätysvoiman ja taianomaisuuden.

- - -
Näin, maraton paketissa!  Kiitos kaikille kommentoineille ja muille seuranneille, lähden muiden osallistujien blogeihin kierrokselle viimeistään huomenna.  Oli taas erittäin hauskaa, ja oli mukavaa huomata etten taaskaan stressannut turhia kellonajasta vaan pystyin lukemaan rennolla otteella.  Sivujakin kertyi ihan kivasti, vaikken mikään nopea lukija olekaan.

Hauskaa juhannusta!

Blogistanian kesälukumaraton II

Jippijei, nyt se alkaa!  Osallistujat ja säännöt voi muistin virkistykseksi bongata Hys, äiti lukee nyt -blogista, ja tarkempi kuvaus omasta kirjalistastani löytyy täältä.  Ennen yöunia tulen vielä päivittämään edistymistäni.  Huomiseksi on luvattu kunnon hellettä tänne päin Suomea, joten voisin vaikka rynnistää heti aikaisin aamulla varaamaan paikkaa puistosta, saa nähdä.

Onnea ihan kaikille maratoniin osallistujille, ja toivottavasti myös kannustusjoukot löytävät mielenkiintoista luettavaa!

Vähän Piinaa iltasaduksi (tiedän, olen outo),
ja loput huomenna välipalaksi muiden kirjojen välissä.

Klo 2.13
Ensimmäinen osa Annie luettu, eli 95 sivua.  Enää ei pysy hereillä vaikka kuinka yrittäisi, joten hyvää yötä ja huomiseen!

Klo 12.02
En malttanutkaan lähteä mihinkään herkkujeni ääreltä, vaan jumitin parvekkeella paahtamassa itseäni aikaisesta aamusta lähtien.  Kirjan kanssa eväinä kaurapaahtoleipää, appelsiinimehua ja mehujäätä (mitä, kyllä maratonilla saa syödä mehujäätä aamupalaksi!).  Kuvaa en ottanut, olin kai liian pökerryksissä vähäisistä yöunista.

Luettuja sivuja:  312
Piina (1987) - Stephen King, 312 s.
Pisteet:  * * * *  Suomentaja:  Ilkka Rekiaro

En ole (liian) pitkiin aikoihin lukenut kauhun mestaria, joten olin äärettömän iloinen, että maraton alkoi varmalla King-laadulla taaten superkoukuttavuuden.  Olen jo monta vuotta sitten nähnyt elokuvan, ja vaikka se on edelleen selkeänä mielessä, se ei haitannut ollenkaan.  King on kirjoittanut upeasti tarinansa, joka sijoittuu vain yhteen huoneeseen.  Tämä voisi olla jonkun muun kirjailijan käsissä tylsää, mutta asetelmasta puristetaan tässä kaikki irti, ja jännitys käy välillä sietämättömäksi.  Annien sekopäisyyskään ei tunnu liioitellulta, sillä voin hyvin kuvitella millaisia ne "suurimmat fanit" ovat, joilla viiraa päästä.  Annie siis tuntuu todelliselta (jota muuten Kathy Bates esittää melkein täsmälleen samalla lailla kuin tämä on esitetty kirjassa), ja henkilökuvauksen tarkkanäköisyyden lisäksi King kuvaa kipua loistavasti.  Voisin suositella tätä myös niille, jotka eivät ole vielä lukeneet Kingiä, ja jotka eivät välitä yliluonnollisesta kauhusta.  Jännitys tulee tässä siitä, kun odottaa mitä Annie keksii seuraavaksi ja hajoaako tämän psyyke lopullisesti.

Klo 17.05
Luettuja sivuja:  516
Fear and Loathing in Las Vegas (1971) - Hunter S. Thompson, 204 s.
Pisteet:  * * * *
Osallistuu haasteeseen:  Kaunokirjallinen maailmanvalloitus

En tainnut tajuta ihan kaikkea mitä tapahtui, mutta hauskaa oli.  Thompsonin kirjoitustyyli omalaatuisine rytmityksineen ja sanastoineen on juuri täydellistä tällaisen tarinan kertomiseen, ja Ralph Steadmanin kuvitus sopii kuin nyrkki silmään.  Omituinen keskustelu taco-myyjien kanssa, hallusinaatioita ja teräviä huomioita sen aikaisesta yhteiskunnasta sekä hullusta Las Vegasista jne.  Sekopäinen matka, mutta ah niin viihdyttävä.

Ruoka-aika!  Marokkolaisia lihapullia ja cous cousia.

Klo 21.53
Luettuja sivuja:  804
Love, Castro Street: Reflections of San Francisco (2007) - Katherine V. Forrest ja Jim Van Buskirk, 288 s.
Pisteet:  * * *

Kuten usein eri kirjoittajien kokoelmissa, tässäkin jotkut ovat parempia kuin toiset, jotkut syvällisempiä ja jotkut pelkästään pintaraapaisuja.  Eniten jäi mieleen Aaron Shurinin muistelu siitä, millaista oli työskennellä Alcatrazissa vuonna 1958.  San Francisco näyttäytyy esseissä erikoisena, vapaamielisenä, riehakkaana jne.  Pari kertaa nauroin ääneen, varsinkin Tales from the Casa -esseetä lukiessa, jossa Victor J. Banis muistelee, millaista oli isännöitsijänä kun joutui hoitamaan vähintäänkin erikoisten asukkaiden asioita.

Kello 23.53
Luettuja sivuja: 980
Herland (1915) - Charlotte Perkins Gilman, 176 s.
Pisteet:  * *

Lueskelin tätä jo ruoanlaiton lomassa, mutta innostuin syödessä edellisestä esseekokoelmasta, joten jätin tästä loput maratonin loppurutistukseen.  Pidin aikoinaan Gilmanin Keltaisesta seinäpaperista, joka oli nuoresta lukijasta aika karmaiseva.  Sen jälkeen en ole Gilmania lukenut, ja valitettavasti tämä feministisen utopiakirjallisuuden "helmi" ei ihan vakuuttanut.  Kohtalaisen viihdyttävä tämä oli, ja oli myös mielenkiintoista seurata miesten pärjäämistä yhteiskunnassa, jossa kaikki naiset ovat vahvoja, kauniita ja viisaita, ja joita ei näytä kiinnostavan kohdella miehiä yhtään eri tavalla sukupuolen takia.  Asukkaiden kuvaus jäi silti vaivaamaan, koska kaikki olivat samasta muotista tehtyjä ja jopa häiritsevän robottimaisia.  Itse yhteiskuntakin vaikuttaa jopa utopiaksi vähän liian täydelliseltä.  Aineksia olisi ollut parempaankin, mutta Gilmanin teos jää pinnalliseksi ja kuivahkoksi, ja hyötyisi myös paremmasta juonenkuljetuksesta (no, ehkä myös paremmasta juonesta ylipäätään).  Kokonaisuutena silti ihan luettava, vaikka Terry tekikin mieli kuristaa useammin kuin kerran.  Julkaisuajankohtanaan oli luultavasti tärkeä herättäjä, ja muutenkin näitä unohdettuja oman aikansa kuriositeetteja on useimmiten ihan hauska lukea, vaikka ne eivät hyviä olisikaan.

- - -

Vieläkin malttaisin lukea, mutta taidan kuitenkin katsella koneelta jotain sarjaa ja hotkaista tuoreisiin mustikoihin sekoitettua vaniljajäätelöä.  En ole myöskään ollenkaan vilkaissut muiden etenemistä, vaan ainoastaan vastaillut omaan kirjoitukseeni tulleisiin kommentteihin, joten vierailen myöhemmin kaikkien osallistujien blogeissa.  Useimmilla maraton jatkuu vielä, eli tsemppiä!

Blogistanian kesälukumaraton I

Hiiohoi, urakka alkakoon!  Tässä kirjavaihtoehtoni:

Fanny Hill (1748) - John Cleland  (kolme ensimmäistä ovat tuttuja jo ensimmäiseltä maratonilta, ja tätä olen jo kärsimättömyydessäni aloitellut muutaman sivun verran)

Itsemurhaklubi (1878) - Robert Louis Stevenson

Vastaathan kirjeeseeni, Miss Lonelyhearts (1933) - Nathanael West

Fear and Loathing in Las Vegas (1971) - Hunter S. Thompson

Hyppy ajassa (1962) - Madeleine L'Engle  (tällä kertaa ainoa lastenkirja)

Tabu (1965) - Timo K. Mukka  (kuuluu yhteisniteeseen, jossa on myös novellihaasteeseen sopiva Sankarihymni, sekä Maa on syntinen laulu, jonka olen lukenut jo aikaisemmin)

Kulttuurin varkaat - Kai Ekholm  (tietokirja, mutta on lyhyt ja selkeä)

Sylvia Beach and the Lost Generation - Noel Riley Fitch  (jos jostain mystisestä syystä aikaa jää, jatkan Pariisin kirjallisuuspiireissä oleskelua)

Onnea kaikille!

Klo 12.22
Luettuja sivuja:  198 (eli miinus sivumäärä, jonka luin jo ennen maratonia)
Fanny Hill (1748) - John Cleland, 279 s.
Pisteet:  * * *
Osallistuu haasteeseen:  Klassikot

Hilpeä ja kevyt eroottinen/pornografinen romaani kertoo Fannyn kasvusta viattomasta maalaistytöstä itsevarmaksi ja kaiken nähneeksi nuoreksi naiseksi, joka viimein saa tilaisuuden nauttia fyysisyyden lisäksi myös rakkaudesta.  Kirja vilisee lukuisia hauskoja kaksimielisyyksiä, mutta suurin osa seksikohtauksista kuvaillaan silti aika suoraan, eli kiertoilmaustenkaan merkitykset eivät jää epäselviksi (olisipa muuten hauskaa laskea ne!).  Kieli on tosin sen verran runollista ja koukeroista, että mikään ei tunnu mauttomalta, vaan ajoittain kuvaukset ovat jopa kauniita.  Vähän pidemmässä kirjassa tosin kohtausten samanlaisuus olisi voinut puuduttaa, ja tässäkin oli monta kertaa lähellä etten silmäillyt kohtia läpi päästäkseni itse juoneen kiinni.  Kyllä tässä siis on ehdottomasti kirjallisia arvoja, ja juuri Clelandin kirjoitustaitojen ja kielellä leikittelyn ansiosta, eli hirveästi ei kannata järkyttyä sisällöstä.  Tarina sinällään ei välttämättä ole niin erikoinen,  mutta hauska ja viihdyttävä joka tapauksessa, ja jossain määrin Fannyn elämäntavan sekoittuminen moralisointiin on hämmentävää.  Arvostin sitä, että seksistä pitävän Fannyn kohtalo ei ole loppujen lopuksi kurja, kuten voisi olettaa.  Toisaalta tämän kumoaa ajatus, ettei nainen voi elää täyttä elämää ilman miestä.  Voin hyvin kuvitella, että tätä vuoden sisällä julkaisusta kiellettyä kirjaa pidettiin lukituissa yöpöydän laatikoissa.  Jos vaikka vaimo teeskentelee päänsärkyä, kuten Fanny eräässä kohtauksessa.  On se kumma, jos tämän jälkeen joku vielä väittää 1700-luvun kirjallisuutta kuivaksi tai pidättyväiseksi.  Toivottavasti Cleland koki tämän kirjoittamisen vankilatuomion arvoisena.

Klo 15.21
Luettuja sivuja:   313
Vastaathan kirjeeseeni, Miss Lonelyhearts (1933) - Nathanael West, 115 s.
Pisteet:  * *  Suomentaja:  Antero Tiusanen

Nuori toimittaja ratkoo sanomalehden sydänsurujen palstalla ihmisten ongelmia nimellä Miss Lonelyhearts.  Kirjeiden epätoivo etäännyttää toimittajan elämästä, kaikki tuntuu tyhjältä ja merkityksettömältä.  Kirja tuntuukin kylmältä ja kielikuvat julmilta, enkä tainnut edes ymmärtää kaikkia henkilöiden höpinöitä.  Jotkut kohdat olivat hienoja, ja jotkut hymyilyttivät, mutta kokonaisuudessaan aika mitäänsanomaton ja tyngäksi jäänyt kertomus.  Heinäsirkan ajan sen sijaan voisin lukea uudestaan joku päivä, se oli hieno kaikessa outoudessaan.

Klo 19.30
Luettuja sivuja:  479
Hyppy ajassa (1962) - Madeleine L'Engle, 166 s.
Pisteet:  * *  Suomentaja:  Katri Yli-Viikari
Osallistuu haasteeseen:  Lastenkirjat

Ruma ankanpoikanen Meg oli mukavahko päähenkilö, johon moni lapsi ehkä pystyy samaistumaan, ja Charles Wallace oli mielenkiintoinen ikäistään älykkäämpi pikkupoika.  Nämä pyyhkäistään kaverinsa kanssa hurjaan seikkailuun, jossa muun muuassa hypitään ajassa ja ulottuvuuksista toiseen.  Arvostin sanomaa siitä, että kaikkein parasta on olla oma itsensä, mutta mitä itse tarinaan tulee...  Noh, sanotaan nyt niin, että se ei oikein jaksanut kiinnostaa.  Tarinassa on jonkin verran fysiikkaa ja matematiikkaa, jotka eivät humanistina tunnu omilta aihealueilta, ja jäin miettimään miten paljon lapset näistä ymmärtävät.  Pidän maagisista lastenkirjoista erittäin paljon, mutta tämä lipsui sen verran sci-fin puolelle, etten oikein saanut tästä erityisemmin mitään irti.  Lisäksi L'Englen kirjoitustyyli oli ajoittain kömpelöä, dialogi aika kankeaa ja yleisvaikutelma henkilöistä sekä tarinasta jäi melko pinnalliseksi.  Suorat uskonnolliset viittaukset lastenkirjoissa saavat myös oloni lievästi epämukavaksi, niin myös tässä.

Klo 23.59
Luettuja sivuja:  632
Itsemurhaklubi (1878) - Robert Louis Stevenson, 153 s.
Pisteet:  * * * *  Suomentaja:  Timo Hännikäinen
Osallistuu haasteeseen:  1800-luvun kirjat

The Body Snatcherin tapaan nämäkin novellit olivat todella mielenkiintoisia ja viihdyttäviä, osittain kiitos Stevensonin mystisen kyvyn valita juuri ne aiheet, jotka minua kiinnostavat.  Tässä kokoelmassa on kolme novellia, joita kaikkia yhdistää nuorten miesten Itsemurhaklubi.  Elämäänsä kyllästyneet jäsenet tulevat salaseuraan hakemaan siitä vapautusta, ja jokaisella tapaamisella arvotaan jokaiselle pelikortit, jotka määräävät kenen vuoro on kuolla ja kenen vuoro murhata tämä.  Tarinat eivät oikeastaan ole novelleina niin tyydyttäviä kuin voisivat olla, mutta ne silti pitävät otteessaan.  Ensimmäisestä olisi ollut myös ainesta kokonaiselle romaanille, ja jäikin vähän harmittamaan miten nopeasti se loppui.

- - -
Hirveän nopeasti menee aika näissä maratoneissa...  Onneksi Stevensonin novellit tuli jätettyä viimeiseksi, koska tällä kertaa kirjat eivät olleet ihan niin laadukkaita kuin viimeksi.

Lukumaraton

Se on täällä.  Blogini ensimmäinen lukumaraton!  24 h aikaa lukea niin paljon kuin sielu sietää (vaikka nukkumiseen käytetyt tunnit lasketaankin mukaan).  Olisin ottanut kuvan evästyksestä, mutta kamerani kuoli enkä nyt tähän hätään löytänyt mistään laturia.  Olin aamulla ranskalaisella torilla syömässä muutamat churrot, ja ostin mukaan pari patonkia sekä macaron-leivoksen.  Sen verran hyvää muonaa oli tarjolla, että taidan käydä siellä vielä uudestaankin.  No, joka tapauksessa, tässä on se kirjapyramidini, josta napsin fiiliksen mukaan luettavaa.  Aurinkolasit toivottavasti tulevat käyttöön, jos sää on myöhemmin hiukan aurinkoisempi.

Fanny Hill (1748) - John Cleland
Itsemurhaklubi (1878) - Robert Louis Stevenson
Vastaathan kirjeeseeni, Miss Lonelyhearts (1933) - Nathanael West
Nälkä (1890) - Knut Hamsun
Kahvila Mabillon (1952)- Satu Waltari
Saints and Strangers (1980)- Angela Carter
Nalle Puh (1926) - A. A. Milne
Kummitusmatkat (1989) - Karen Dolby, Susannah Leigh ja Sarah Dixon
Yllätysmatkat (1988)- Karen Dolby, Martin Oliver ja Gaby Waters
Ninni, surkea noita (1987) - Orvokki Annala

Sitten vain lukemaan.  Päivittelen tosiaan tähän postaukseen edistymistäni, eli tervetuloa seuraamaan!

Klo 17.44

Luettuja sivuja:  288

Kummitusmatkat (1989) - Karen Dolby, Susannah Leigh ja Sarah Dixon, 144 s.

Yllätysmatkat (1988) - Karen Dolby, Martin Oliver ja Gaby Waters, 144 s.

Pisteet:  * * *  Suomentaja:  Esa Mela 

Puzzle Adventures -sarjaan kuuluu runsaasti erilaisia visaisia tehtäviä vähän isommille lapsille, ja sarjan Kummitusmatkat oli yksi lapsuuden suosikeistani.  En edes muista miten monta kertaa sen kirjastosta lainasin, mutta jokaisella kerralla oli yhtä hauskaa venytellä aivosoluja.  Teema toi vielä lisäjännitystä, vaikka missään vaiheessa ei varsinaisesti pelottanutkaan.  Yllätysmatkat ei ollut entuudestaan tuttu, enkä pitänyt siitä yhtä paljon.  Ainoastaan muinainen Rooma oli  mielenkiintoinen, mutta dinosaurukset ja avaruus eivät ylipäätään kiinnosta.  Lainasinkin opuksen lähinnä uteliaisuudesta.  Dinosaurus-tarinassa oli käynyt pieni moka suomennosvaiheessa, sillä siinä mainittiin lopussa kaksi kertaa joku Antti, vaikka sellaista henkilöä ei kertomuksessa ollut.  Molemmissa kirjoissa tehtävät olivat mukavan monipuolisia matematiikasta ja salakirjoituksen tulkinnasta esineiden bongailuun, ja Brenda Haw'n kuvitus oli isommissa kuvissa ihanan yksityiskohtaista.  Haastavuutta lisäsi myös se, että edellisten sivujen tapahtumat ja tehtävät kannattaa painaa tarkasti mieleen, jotta jotkut uudemmat tehtävät pystyy ratkaisemaan.  En ihan kaikki tehtäviä osannut (pitäisikö olla huolissaan?), joten lunttasin ratkaisut takasivuilta :D

- -

Nyt syömään pastaa ja sipulirenkaita, jälkkäriksi macaron.

- -

Klo 22.08
Luettuja sivuja: 475
Kahvila Mabillon (1952) - Satu Waltari, 187 s.
Pisteet:  * * * *

Rahat ovat jatkuvasti lopussa, mutta se ei haittaa, koska tuntemattomille voi aina myydä runoja, eikä rakkautta kukaan pysty ottamaan pois.  Mustapukuiset, pitkätukkaiset ja rähjäiset eksistentialistit herättävät paheksuntaa vetelehtimisellään.  Pehmeäturkkisia kissoja joka puolella, lemmikkimarsuja kanniskellaan mukana.  Savuisia kapakoita, ongintaa Seinen rannalla viinipullon kera, meluisat kahvilat.  Waltari opiskeli itse aikoinaan Pariisissa, ja kirjoitti niistä kokemuksista tämän esikoisteoksensa.  Hurmaavia tuokiokuvia Pariisin kuhinasta ja sen hilpeistä asukkaista sekä ihmisistä, jotka osaavat nauttia elämän pienistä asioista.  Pitää piknikin vaikka yhdellä sardiinipurkilla jos huvittaa, tai liftata kuumana kesäpäivänä maaseudulle.  Olemisen ja elämisen riemua, ja juuri tästä syystä täydellinen kesäkirja.

- -
Unohduin hetkeksi surffailemaan netissä ja vastailemaan kommentteihin.  Lähden leikkaamaan patonkia.
- -

Klo 23.34
Luettuja sivuja: 515
Ninni, surkea noita (1987) - Orvokki Annala, 40 s.
Pisteet:  * * * 
Osallistuu haasteeseen:  Lastenkirjat

Palataan lapsuuden suosikkeihin.  Muistan lukeneeni tätä aina uudestaan ja uudestaan mammalla ollessani, ja jokin aika sitten ostin tämän omaksi netistä.  Hentoinen Ninni uskoo olevansa liian tavallinen noidaksi, eikä luutakaan jaksa tätä kannattaa.  Tämän vuoksi Ninnin pitää taittaa maitse pitkä ja vaarallinen matka noitien säännölliseen suurkokoukseen muiden pilkattavaksi.  Vasta nyt kun luin tämän vuosien tauon jälkeen tajusin miksi pidin tästä niin paljon.  Ninnillä on aluksi huono itsetunto ja moittii itseään kaikista epäonnistumisistaan, mutta ystävällisen keijun avustuksella ja suuren seikkailun myötä tajuaa, ettei suuruuteen tarvita ulkoisia asioita.  Muiden ihmisten ei kannata antaa lannistaa.  Positiivisilla ajatuksilla pääsee pitkälle, kun taas jatkuvalla vähättelyllä vain sabotoi itseään.  Kirjassa myös muistutetaan, ettei mikään tule automaattisesti vaan itsekin tulee nähdä vaivaa haluamiensa asioiden eteen.  Toisaalta, kaikki suuri ja mahtava ei aina ole välttämättä kaunista ja hyvää.

- -
Nyt on pakko saada jätskiä.  Äkkiä alakerran kauppaan ennen kuin se menee kiinni!
- -
Yksi kirja jää nyt keskeneräisenä yöpöydälle.  Hyvää yötä!
- -

Klo 11.34
Luettuja sivuja:  642
Saints and Strangers (1980) - Angela Carter, 127 s.
Pisteet:  * * * *

Carterin Verinen kammio -novellikokoelma on yksi suosikeistani, ja vaikka tämä ei yltänyt ihan sen tasolle, lumouduin tästä niin etten malttanut millään mennä nukkumaan.  Carterin inspiraatiot ovat ilmeisesti lähes aina aiheita, joista olen itsekin kiinnostunut.  Pidin erityisesti ensimmäisestä novellista The Fall River Axe Murders, jossa viivytään hetki Bordenien talossa juuri ennen kuin perheen tytär murhaa vanhempansa.  Kaikki tarinat kietovat verkkoonsa, ja jotkut kyseenalaistavat jollakin tavalla lukijan ennakkoasenteet.  Marginaalin naiset pääsevat päähenkilöiksi, ja heidän tarinansa kerrotaan uudessa valossa.  Tunnelma on läpi kokoelman unenomaista, eroottista ja hypnoottista.

Klo 12.58
Luettuja sivuja: 792
Nalle Puh (1926) - A. A. Milne, 150 s.
Pisteet:  * *
Osallistuu haasteisiin:  Lastenkirjat


Näiden veijarien yksinkertaisuudessa on kieltämättä jotain hurmaavaa, mutta en silti päässyt oikein sisälle tarinoiden lastenlorumaiseen jaaritteluun.  Havaitsin myös Puhissa pieniä itsekeskeisyyden piirteitä hunaja-ahneuden lisäksi.  Ei tätä myöskään ole hirveästi älykkyydellä siunattu (olisiko pelkkää vanua korvien välissä?), mutta se tekee karhusta ihan sympaattisen pikku otuksen.  Syvempiä merkityksiä en huomannut missään tarinoista, mutta ehkä vain hämäännyin siitä melko ärsyttävästä muodosta, johon filosofiset hapatukset oli piilotettu.  Toisaalta olisin kiinnostunut lukemaan artikkelin, jossa kuulemma kerrotaan metsän asukkaiden lukuisista persoonallisuushäiriöistä.

- -
Näin, maraton on nyt tässä.  Jälkitunnelmista lisää myöhemmin tänään!
- -